Sivut

maanantai 26. kesäkuuta 2017

UKKO YLIMMÄINEN MÄÄRÄÄ TAHDIN

Tänään oli vakaa tarkoitus tarttua lapionvarteeen ja viimeistellä paikka pienelle suihkualtaalle.
Ennenkuin ehdin saappaita jalkoihini vetää, taivas repesi.




                     Olisi allas täyttynyt omia aikojaan jos sen olisin ehtinyt maahan upottaa.
Taivaalta tuli  sellainen määrä vettä ja rakeita, melkein "räystäät tippu", ettei vähään aikaan tarvitse kukkamaita kastella.


Kylällämme on mainio Ylisen Kauppapuutarha, ollut jo viitisenkymmentä vuotta, se oli toiminnassa kun aloitin hoitolaitoksessa työt 1969. Uudet omistajat pitävät kauppapuutarhaa, hekin jo toisessa polvessa.
Tänään oli fb:ssä  ilmoitus yrttien alesta. Sinne suunnattiin tyttöjen kanssa oma koppa kainalossa.


Keräsin silopersiljaa pari tupasta ja yhden reilunkokoisen tupsun perinteisempää, yrttisalviaa en ollut muistanut aiemmin hankkia, nyt niitä ostin pari ruukullista. Samoin lisäsin muutaman parsanjuurakon tämänkesän parsalaatikkoon. Kun halvalla sain.
 

Talvella kylvetyt omat chilit kasvihuoneessa kasvavat näköjään viivellä, nyt ostin rehevät  chilintaimet ruukkuihin. Tavallinen paprika vasta aloittelee kukintaa.


Kolme mustasilmäsusannaa istutin kiipeilemään kasvihuoneen köynnöskaareen ja kolme korkeaa salviaa pääsevät isoihin piharuukkuihin väriä antamaan ennen gladioluksien kukintaa.
Matalia salvioita olen istuttanut parvekelaatikoihin viimeksi 1980.



Kasvihuoneessa oli mukava olla sadetta paossa ja puuhastella tomaatintaimien kanssa. Sain ne sidottua kiipelemään.

Eilen vein perheeni katselemaan mualiman menoa kasvihuoneen hyllylle. Siinä Toinen poika amerikkalainen jalkapallo tiukasti kainalossa, Kolmas ja Neljäs Poika ovat heittäneet jääkiekkomailansa kanveesiin.


Vanha Rouva- äitini- katselee liinaharjansa selästä kuinka kukkani pärjäävät ja maltammeko me -herra Kukkaro ja minä- rouva Myttynen heittää  juhlavaatteita välillä nurkkaan ja ryhtyä työn touhuun.


 Äidilläni oli synnynnäinen viherpeukalo, joten olenkin tarkan syynin alla touhuineni. Paprikatkin hän sai menestymään isoina kasveina kerrostalon ikkunalla ympäri vuoden.


Viiniköynnöstä saa näköjään muutaman päivän välein käydä karsimassa, taas nipistelin sylillisen ylimääräistä kasvustoa pois.



                        Puutarhan pihassa mennä vilisti sateenkastelema oravanpoika.


                             Ja Jymy murjotti kun en ottanut mukaan kasvihuoneeseen...


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

SYVÄKYYKKYÄ JA KIVENPYÖRITYSTÄ



Olohuoneen edustan kukkapenkissä on ollut vuosikaudet suihkuallas. Tänä keväänä siihen tehtiin jonkinkokoinen lätäkkö allaskumista liuskekivireunuksin.


                           Edellinen allas, eli iso pyöreä laastipalju jäi toimettomaksi.


                Eräänä joutilaana kesäpäivän hetkenä syväkyykistyin ison kukkapenkin uumeniin:


   Tuloksena oli kaksi kottikärryllistä kompostintäytettä. Vuohenputket on hyvä kitkeä jo mittaansa kasvaneina, kosteasta maasta ne lähtevät melkein koko juurakoineen. Ei niistä näinkään kokonaan eroon pääse, mutta kitkeminen on tuloksellisempaa, kuten näkyy:D


                Jopa tuli alastoman näköistä kukkapenkkiin, ja ajatukseni pääsivät toimeen.


 Keväisiltä Kunnan Kaivurimiehiltä jäi toivomani kivet siirtämättä ja olin viritellyt ajatusta, että Juhannusmiehet ne kivet siirtävät.  Ennen toimeen tarttumista piti pitää  strategiapalaveri pihakeinussa omenapuun alla.


                         Isämies- herra Kukkaro ryhtyi poikiensa työnohjaajaksi.


     Neljäs Poika nuorimpana pääsi isoimman kiven pyörittäjäksi. Ei siinä kauaa kenenkään nokka tuhissut kun kivet oli pyöritetty uusille paikoille.


Isot kivet asettuivat toivomaani asentoon ja tyhjään kuoppaan asetan joutilaan laastipaljun pieneksi vesielementiksi. Iso kuunliljapehko joutuu hiukan siirtymään. Käyn lapiohommiin heti arjen alettua.


                       Unikot, päivänliljat, iirikset ja akileijat kukkivat komeasti.
                          Huhtakurjenpolvi on avannut yhdestä  pehkosta ihanat siniset kukkansa.


Mooseksen palava pensas on aina ollut kukassa juhannuksen aikaan. Nyt vasta ovat avautumassa ensimmäiset valkoiset huumaavasti tuoksuvat kukat.


Tuholaisia ei ole missään kukinnoissa näkynyt, ei edes yhtään liljakukkoa. Lehtokotiloita olen kerännyt muutaman etikkapulloon. Tämä yksi satunnainen ja tuntematon pikkukuoriainen majaili rikkaruohon lehdellä.


Takapihan tyhjennetyn kompostin ympärillä etsi munilleen paikkaa tämä kultakuoriainen, sen valtavat toukat murkinoivat kompostiaineet mullaksi. 
Vihreää kuoriaista piti Jymynkin tarkistella simästä silmään.
 

Tässä penkissä kasvaa iso pehko valkoista ja violettia varjoliljaa, metrisiä kuunliljamättäitä, tummaa jaloangervoa, kalliokieloa, ukonhattua ja pian avautuvaa korkeaa ukkolaukkaa. Takareunassa on viiruhelpipöheikkö. Tällä paikalla oli ensimmäinen suihkualtaani, maa on sopivan kosteaa kun kasvit ovat viihtyneet siinä erinomaisesti.


                                                   Takapihan kesäidylliä:


maanantai 19. kesäkuuta 2017

ILLATKIN KULUVAT PUUTARHASSA

Eräänä sateisena päivänä koiralenkin jälkeen jäin pihametsään sadonkorjuuseen. Kuuset notkuivat vaaleanvihreitä kasvustoja. Puutarhamessuilla sain herätyksen tehdä kuusenkerkkäsiirappia.
Keräsin ämpärillisen kerkkiä, on muuten hitaanlaista puuhaa.


Annoin huuhtelun jälkeen niiden liota vedessä yön yli. Ensimmäinen keitos kerkkineen kiehui hiljalleen kolmisen tuntia.  Siivilöin kerkät kompostiin ja mehua keitin toiset kolme tuntia sokerin ja vaniljasokerin kera. Vihreä liemi muuttui kauniin punertavaksi.

Purkitin löysän siirapin pestyihin ja kuumennettuihin pilttipurkkeihin.
Miniä sai maistiaispurkin parantamaan kesäköhää. Maininta:" Aika tujun makuista!"
Itse sitä maistoin jäätelön päällä. Ei hassumpaa, menee jatkoon...


 Uuteen "kunnan kaivantokukkapenkkiin" istutin mm valkohanhikkia. Sitä ei taida monestakaan puutarhasta löytyä, sitä ei ole puutarhamyymälöissäkään.
Valkohanhikki kasvaa ilmavana tuppaana, on alle 50 senttinen ja tekee kesäkuussa mansikankukannäköiset kukat. Siementuotanto on runsas.


Valkohanhikki on helppo leviämään, ei kuitenkaan rikkaruohoksi asti ja viihtyy hyvin köyhässäkin maassa. Kuten tämä yksilö roskakatoksen vieressä sorassa.


 Eräänä iltana lähdin hakemaan pyykkejä narulta. Piti kuitenkin tehdä hyvänyönkierros kasvihuoneissa.
Toivottelin  kotiinpalanneen Valor-antiikkilämmittimen tervetulleeksi takaisin. Aiemmin sitä olisi tarvittu, mutta hyvin selvittiin kevätkylmät kasvihuoneessa harsojen avulla.


 Lasihuoneen Zilgaa  ohikulkiessani ja öitä toivotellessa vähän leikkelin. Jätin kuitenkin rypäleoksat.


                                 Zilga huokaisi helpotuksesta kun pääsi liikasvusta eroon.


 Monta vuotta vanha uima-allas  saatiin taas puutarhapuuhastelijoiden(kin) käyttöön. Tänään vedenlämpö on 18 astetta. Huomenna tulee neljä tyttölasta lomanviettoon joten joutilaana ei Nalle Puh saa olla. (Taas maininta: Nalle Puh on puhallettu ilmoihin uuden altaan "vihkiäisiin" v 2011 ja samoissa ilmoissa hymyilee vieläkin. Ikuinen kuten aito Nalle Puh!)


       Leikkimökinkin ehdin eräänä iltapuhteena laittaa kesäkuntoon tyttölaumaa odottamaan.


                                             Unikot aloittivat avautumisensa eilen.



                       Pyykkikoppa odotti kärsivällisenä kivenpäällä seuraavana aamuna...


                                        Hyviä puutarhapäiviä teille kaikille!











torstai 15. kesäkuuta 2017

PÄIVIEN VIETTOA PUUTARHASSA

Onkin taas aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Nolo juttu!
Toimeliaana täällä Puolen Hehtaarin Metsässä ja puutarhan hyötymailla on oltu, säitäkin uhmaten.
Pikkukasvihuone sai lautaiset helmat hartaana yhteistyönä:


Tämä tilapäinen (toivottavasti) kasvihuone on kuuden neliön kokoinen, tuntuu kyllä tilavammalta. Aika hempula on ilman tukea tai kunnollista maahan ankkurointia. Nyt pitäisi pysyä, eikä kutsumattomat pääse kasvihuoneeseen.


Sisällä on kaksi viiniköynnöstä, itse siemenestä kasvatettu Zilga on lasihuoneen jälkeläinen ja vuodelta 2010. Pienempi Supaga on nuorempi. Kummassakin on kukkaterttuja kehittämässä rypäleitä. Satoa on saatu molemmista parina syksynä, Zilgasta jo reilustikin.

Kasvihuoneen pohja on päällystetty ylijäämäsepelillä ja tomaatintaimet kasvavat viiden litran ämpäreissä ja vielä kylmiltä öiltä turvassa muovilaatikoissa.
Pesuhuoneen päivityksestä jäi pyykkikori joutilaaksi ja se pääsi vesitynnyriksi kasvihuoneen nurkkaan. Uusi pyykkikori löytyi talon nurkalta, siinä säilytetyt kukkapurkit piilotin toiseen laatikkoon ja kori pääsi taas sisäkäyttöön monen vuoden ulkoilun jälkeen:)

Yhden reiítetyn kompostitynnyrin Puoliso- herra Kukkaro sahasi kahtia, sain niistä sopivat kasvatuspöntöt kesäkurpitsoille.


Olen  mieltynyt näihin edullisiin ruusukaariin, nyt niitä on pihassani kuusi, kolme ikivanhaa ja kolme tämänkesäistä. Yhden ostin Lidlistä ja kaksi Ideaparkin Minimanista, muualla ei ollut.
Tämän kaaren alta mennään käkkärän omenapuu Melban alle kunhan kesäkurpitsat ja ruusupavut peittävät kaaren, siitä haaveilen. Kesäkurpitsoita yritän kasvattaa kiipijöiksi, ettei kotilot pääse apajille. (Vaaleanpunaisessa vauvanammeessa on mansikantaimia odottamassa siirtoa ja ruohokin odottaa leikkaamista.)

Täällä takapihan kasvilavoissa kasvaa porkkanaa, sipulia, perunaa, maissia, purjoa, lehtikaalia  ja näköjään reilusti valkosipulia. Syksyllä on otettava kaikki lavat valkosipulista tyhjiksi ja tehtävä niille ihan oma kasvupaikka.
 Kasvihuoneen taakse istutin maa-artisokkaa. Tilasin ne Viherpeukaloilta ja mitä sain? Kolme pientä ryppyistä, kuivaa mukulaa! Melkein viisi euroa kappale! En uskonut silmiäni, mutta en lannistunutkaan -liotin niitä hetken vedessä ja virkosivathan ne. Eli istutin KOLME maa-artisokkaa ison sadon toiveessa!
Onneksi toisen kasvihuoneen kupeella näyttää entistä satoa pukkaavan ilmoille monta vartta.
Takapihan karviaiset ovat reheviä, ehkä Hinnonmäen keltaista, ne ovat perua äitini- Vanhan Rouvan mökin pihasta Lamminpäästä.
Omia ostamiani ovat Lepaan punaiset puskat. Vai oliko ne nimet toisinpäin?
Vadelmapuskat vaativat kunnon tuet. Siellä on sekakasvustona Maurin Makeaa, keltavadelmaa ja jotakin kolmatta jonka nimi ei juuri nyt tule näppäimille.

Takapihalla kaikki  kasvatetaan lavoissa. Maa on talonkaivuun pohjamaata yli 40:n vuoden takaa, joten maaperä ei ole hyötykasvimaaksi paras mahdollinen.
Aurinko sinne kuitenkin paistaa sopivasti ja pienilmasto on kasveille otollinen.

Etupihan lasisen kasvihuoneen edessä on vanhin kasvimaa, nyt sekin on "koteloitu" kolmeksi lavaksi.
Niiden väleihin olen upottanut vanhat ruusukaaret ja yritän saada tänä kesänä niissä kasvamaan koristekurpitsaa ja ruusupapua.
Lavoissa kasvaa palsternakkaa, mangoldia, tilliä, persiljaa, retiisiä, korianteria, persiljaa, salaatteja, lipstikkaa, venäläistä ja ranskalaista rakuunaa, sitruunamelissaa, härkäpapua ja raparperi.
Neljännessä lavassa lehti- ja ruohosilpun alla kasvaa Timoa. 
Kesäkukkien siemeniä kylvin yhden lavan pitkälle reunalle.


Kasvihuonetta kiertää matalan mullan kasvilavat, toisella puolella kasvaa oregano, meirami ja ruohosipuli ja toisella puolella pensaspavut (vielä mullan alla.)

  Kasvihuoneen päätyyn epäonnisen kaivannon ansiosta sain uuden kasvilavan ja kukkapenkin. Rankkasateen jälkeen olin taas kauhuissani- eikö putkivuoto tullut vieläkään kuntoon kun käytävällä oli häviämätön lammikko! Ilmeisesti jäykkä savi ei kunnolla vetänyt sadevettä. Nyt saa minun puolestani vuodot olla jos niin on!
Uuteen penkkiin istutin kesäkurpitsaa ja koristeeksi ruusupapua. Reunakasvina on kukkalaatikoissa kasvatettavat mansikat.
Yksi uusi lava tehtiin saunaremontista jääneistä laudoista uusille parsan taimille. Taimien seuraksi kylvin kehäkukkaa, ettei ole aivan paljas multa. 
Kukkapenkki vaatii kompostimultaa saven seuraksi, onneksi sitä on reilusti perennoille annettavaksi.


Kasvihuoneesta olen poistanut turhat reunukset, parvekelaatikot ajavat saman asian.Vielä on sisustushommat vähän vaiheessa ja tukinarut tomaateille laittamatta.

Omenapuistani Huvitus ja Melba eivät tehneet oikeastaan kukan kukkaa. Punainen Kaneli, Åkero ja Lobo kukkivat tänä kesänä, viime kesän ne huilivat.

 Åkero on herkullinen talviomena, se säilyy hyvin varastoituna  jouluun asti ja maku vain paranee...