Sivut

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

KIRJAVA TULPPAANIRYKELMÄ JA MUITA HUOMIOITA PUUTARHAN LIEPEILLÄ

 Aamupäivällä hieraisin unihiekat silmistäni kun astelin ulos ja näin tulppaanipenkinkin heränneen.
Syksyllä istutin koiranpentu Jymy-Jamin kanssa tulppaaneita talon edustan penkkiin. Olin valinnut kirjavien tulppaanien pussin vaikka olen enemmän yhden värin ystävä.
Aika erikoisia nämä ovatkin!  (Ei, ei kuva ole väärinpäin, seisoin kun otin kuvan:)
Illansuussa ne jo olivat taas supussa.

 

Jokailtaisella kierroksella pihamaalla ja kasvihuoneessa oli paljon yllätyksiä:
 Viinirypäle Zilga availee kukkaterttujaan ja niitä näyttää olevan paljon.


Mansikat alkavat kypsyä kasvihuoneen lämmössä.


Auringonkukat odottavat jo ulospääsyä ja minä odotan Kunnan Miehiä korjaamaan kolmatta kertaa kasvihuoneen sokkelin vieressä kulkevaa vuotavaa runkovesiputkea. Jospa kolmas kerta jne...Arvatkaa sapettaako???


Auringonkukat on tarkoitus istuttaa myllätulle tienvierelle iloksi ohikulkijoille.

 Takapihalla tämän talon ensimmäiset rodot aukaisevat nuppujaan.  Toinen rodo taitaa olla valkoinen.


 Kullerot avautuvat alkuviikolla. Kullerot ovat Vanhan Rouvan -äitini -Karjalan kotikunnailta tuodusta pehkosta. Tunnekukkia!


 Saatiin suihkuallas lähes valmiiksi. Istutukset vielä odottavat rehevöitymistä, mutta eiköhän lähipäivät auta kasvun kehitystä.
Ilta-aurinko, suihkulähteen solina ja vesihelmet, keinun narina ja  lasillinen kylmää - aah.!

 Proosallisempaa:
Takapihalla olen tyhjennellyt komposteja ja tavannut taas näitä  inhokkeja, kultakuoriaisen toukkia. Nyt päätin, etten anna niiden enää uniini tulla - poistan ne kokonaan mielestäni. Sen verran kuitenkin reagoin, etten niitä kukkapenkkeihini istuta. Näiden toukkien kanssa olen ollut viha/rakkaus (hmm) suhteessa puutarhapäiväkirjani mukaan jo ennen vuotta 2003. Jostakin suhteesta ei näköjään eroon pääse...


 Teinipojat olivat viikonloppuyökylässä ja tekivät hyvän työn: kärräsivät sepelit kasvihuoneen pohjalle. Kunhan tässä enemmiltä kiireiltä selvitään, tehdään uusi puurunkoinen kasvihuone ja tämä vihreä pikkuhuone siirtyy toiseen paikkaan.
Nyt on kasvihuoneen pohja siisti ja tasainen, istutettavat kasvit tulevat muovialtaisiin. Tämänkin huoneen viiniköynnökset ovat hyvässä kasvussa.


"Isäntä ja Emäntä teki hiki hatun alla toissapäivänä pihatöitä, ne laitto kesäkatoksen paikalleen. 
Kesäkatoksessa on tollanen soffa ja siinä paljon tyynyjä. Enää ei oo. Mää nimitttäin koemaistoin pari tyynyä hetimiten kun Isäntä ja Emäntä selkänsä käänsi. "


"Nyt tuolla peränurkassa on muutama tyyny kasassa, enkä mää niihin ylety, tai en kai enää viitti, nyt jo tiän mitä ne sisältää. Ja päälliset sain ravisteltua pikkusiks tilkuiks`. Mitä ne tyynyt monella päällyksellä tekee?"  

"Mää kyllä viihryn oikein mielläni tossa kesäkatoksen kupeessa nyt kun tää mun ensimmäinen kesäni on alkamassa."


 Bloggaushuoneeni ikkunasta:
Talvelta syömättä jääneet talipallot olen hienontanut kukkaruukkuun ja siinä käy kova vilske, talitiaisia enimmäkseen. Joko tässä on tämän kevään poikaset kun näyttävät syöttävän toisiaan?



 Lämmintä puutarhaviikkoa kaikille!

tiistai 16. toukokuuta 2017

SUIHKUALTAITA JA MUITA PUUHIA


Kaksikymmentä vuotta sitten katselin pihassani turhanpäiväistä kosteikkoa. Se oli kukkapenkin vieressä ilman mitään "tehtävää". Silloin välähti. Tehdään siihen suihkuallas! Olin sellaisia nähnyt puutarhalehtien kuvissa. Puoliso- herra Kukkaro kun on enemmän tekijämiehiä kuin näkijä- eikä vähääkään romanttinen haaveilija niin toteuttaminen siirtyi minun muskeleilleni.
Ei muuta kuin lapio kouraan ja kaivuuhommiin. Ja minähän kaivoin ja kaivoin kunnes sain tehtyä neljä kertaa neljämetrisen kuopan. Juhannukseksi 1997 se sitten valmistui.


Seuraavan kesänä sitä ihmeteltiin Jaakko-vauvan kanssa. Nyt Jaakko on armeijan harmaissa.

 Vanha Rouva- äitinikin viihtyi poseeraamassa lammen äärellä.



Kesähuone valmistui vuonna 2000, samalla myllättiin etupiha ja perustettiin sisääntulotien kukkapenkki. Sen keskelle jäi taas toimeton monttu ja  sain ajatuksen, että tässähän olisi oiva altaan paikka, sisääntulon vieressä. Kaivoinkin monttua lisää ja sain uuden suihkualtaan paikan. Sen toteutin halvalla, eli käytin allaskumin sijaan tavallisia vihreitä pressuja, kaksi päällekkäin. Tästä altaasta tein vähän pienemmän. Sorakuormista oli jäänyt paljon kiviä ja niillä reunustin tämän kakkosaltaan. Siitä tulikin oikein kiva.


                              Kaksivuotias Roni ihailee suihkun vesihelmiä.
Muutaman vuoden pressukankaat kestivät altaan alla eikä niitä enää haluttu uudistaa. Kaivanto täytettiin risuilla, kivillä ja kompostilla. Taas saatiin muutama neliö lisää perennoille.
Kun nyt katselee tätä kuvaa olisi altaan paras paikka juuri tässä...

Jäin eläkkeelle 2005, silloin jäi ajatuksille ja terassilla istuskelulle aikaa. Joskus keinussa istuskellessa katselin rähjääntynyttä kukkapenkkiä ja taas alkoi kämmenpohjia kutittaa. Ne kaipasivat lapion vartta. Ja eikun kaivamaan. Nyt oli puoliso-herra Kukkarokin vihkiytynyt suihkualtaan solinaan ja auttoi uuden altaan suunnittelussa ja hankinnassa. Paikan sai keskikokoinen valmisallas. Se sijoitettiin terassin eteen niin, että sen näkee olohuoneesta. Minulle tärkeä ratkaisu.

Ensimmäisen altaan allasmuovi oli hapertunut puhki ja sekin joutui poistettavaksi. Joku lapsenlapsistakin siihen ehti mulahtaa. Paikalla on nyt iso perennapenkki kuunliljoille, varjoliljoille, jaloangervoille, kurjenpolville, päivänlijoille ym.

Tälle valmisaltaalle kävi huonosti toissa kesänä, se halkesi ja poistettiin kaatopaikalle. 
Ilman allasta en voinut olla ja viime kesän altaan virkaa toimitti iso laastipalju.
Muuten hyvä, mutta tuuli heitti suihkuvedet kukkapenkkiin ja pumppu joutui joskus hönkimään pelkkää ilmaa tyhjästä altaasta.

Tänä keväänä jossakin vireyden puuskassa päätettiin tehdä uusi suihkuallas allaskumista. 
Toimet aloitettiin Vapun tienoilla ja muistanemme lumet ja myterit jotka nekin haittasivat tämänkin projektin etenemistä.
Edellisen altaan pohja oli täytetty kivillä ja niiden poisto määrättiin minulle.
Vanhasta trampoliinista oli jäänyt kangas lojumaan nurkkiin ja siitä tulikin oiva pohjakangas altaalle.

 "Mää en oikein ymmärrä mitä noi puuhaa, ens mut köytettiin tolppaan kun Isäntä oli käskeny Emäntää heitteleen kauheita kiviä pitkin pihaa. Olis varmaan tehny kipeetä jos ne olis osunu mun kuoanoon, Emäntä kun ei oo mikää hyvä tähtäilijä."


" Emäntä tallo sitä kankasta sinne monttuun ja mää ajattelin mennä sitä vähän auttaan. Sitten mää huamasin, että siihen oli tullu kuraa ja kun oon siistiä sorttia, niin pitihän se putsata. Ajattelin vähän ravistella."

 "Ensin sen verin ihan hitaasti nurmelle ja sitten vähän kauemmaks ja ravistelin niin hyvin, että meinas ihan omat korvat irrota. "


"Emäntä ehti ottaa mun toimituksesta oikeen vilminpätkänkin ja kun se oli sen laittanu veispuukiin niin heti joku sen serkku oli kyselly, että "koirallasko sää työt teetät??"

"Hianoo kun joku ymmärtää mua, kiitos serkku!"

 Tänään oli vihdoinkin niin lämmin päivä, että allasprojekti saatiin tehtyä edes puolivalmiiksi. Perennapenkki jäi keskeneräiseksi. Uusi allaspumppukin on vielä hankittava.

"Mää olin se joka sai ensimmäisenä kiälensä tohon raikkaaseen veteen kastaa. Kyllä mää sitä vettä vähän tassullakin kokeilin. Emäntä arvas, että mää sitä vettä aina haluan ja se teki mua varten ihan oman astumakiven."


Meillä on pihassa vain yksi polku joka vie sisääntulolta kesäkatokseen. Talven aikana (ja muutaman kesänkin) nurmi oli kasvanut laatoituksen päälle ja yhtenä projektina oli laattojen esiinottaminen.
K-raudasta katselin Fiskarsin laattarautaa, mutta oli vähän hintava. Matkalukemisena autossa on Bilteman luettelo ja sitä selatessa löysin edullisen laatta/rikkaruohoraudan, sellainen käytiin hakemassa, 4,99.
Muutaman reunuksen sillä eilen kokeilin ja hyvältä työkalulta se vaikuttikin. Aamulla puoliso- herra Kukkaro kahvipöydässä minua valisti:
"Se sun rautas on tarkotettu niitten laattojen rakojen puhristamiseen, mää sain vanhalla vesurilla ne reunatkin siistiks."
(Erikoinen väri kuvassa, ruoho ei viheriöi vielä yhtään!)

"Mää tein viimeistelyhommat Isännän kanssa. Välillä aina tartuin määkin harjanvarteen kun se sitä mun kuonon edessä pöllytteli."


 "Emäntä hääräili köynnöstensä kimpussa eikä päästäny mua lähellekään. Se nimittäin kiaputti ne kaikki rautalankaverkkojen sisään kun mää kuulemma oon jo yhden kärhön pureskellu poikki. Emäntä ei siittä oikeen tykänny, kai."

"Emäntä ajattelee nykyään mua kaikissa asioissa. Niinkun Äitienpäivälahjankin saamisessa. Se nimittäin ostatti pojillaan (vaikka ne ei sitä tiärä) ittelleen keinutuolin. Rautasen, RTV:stä, etten mää sitä pureskele kun kattelen kun Emäntä häärää kasvihuoneessaan."


"Tossa Emäntä sitten huilailee mustan päivänvarjon alla, keinuttelee ja lukee puutarhalehtiä. Huomaakohan se sitten enää rapsuttaa mua?" 

Terveisin Jymy, melkein 10 kuukautta














sunnuntai 7. toukokuuta 2017

KUKKAPENKKI SAI UUDET REUNUKSET


Pari kirjoitusta sitten tuskailin kukkapenkkien reunusten epämääräisyyttä. Sisääntulotien pitkän penkin reunus on koottu kivenmurikoista v 2000 kun pihatietä uudistettiin. Alkuvuosina kivien takana oli vuorenkilpien rivistö,  ne pysyivät hyvinä vain niinä talvina kun lumenluontia oli vähän. Kivireunus toimi hyvin kunnes tänä keväänä se pisti niin pahasti silmään, että oli tarpeen sitä tuunata.  Osa muiden penkkien reunuksista on rajattu reunuskivillä ja niillä saakin siistin jäljen.


Perjantaina innostuin -puolison -herra Kukkaron käyttäessä lapiota isojen kivien siirrossa- kanttamaan ison penkin reunukset kasvihuoneesta ylijääneillä valkoisilla tiilillä.



Tuli siistit reunukset, ja halvat, eli ilmaiset! Jonkun naapurin ylijäämätiiliä nämäkin menneiltä vuosilta ovat. Tiilet riittivät kuin sattumalta! Vaikka tarkalla oli -viimeistä tiiltä sain etsiä talon nurkista- ja löytyihän se!

"Määkin olin työn touhussa, kantelin Isännän unohtamaa muovirullaa parempaan talteen. Se olikin niin hupia hommaa kun Isäntä ja Emäntä mun perässä juoksi pitkin sinivuokkomettää. 


 Mä kirmasin minkä kintuista pääsin rulla suussa eikä ne mua kiinni saanu.Oli se taas liikunnan iloo meidän mäellä!



Tolla isäntäväellä on ollu menossa sellaset liikuntakuukaudet ja mää pidän siitä huolen, että ne liikkuu -ja välillä liukkaastikin."

Kasvihuoneen ympäristö on saanut aitauksen, kokosin sen Jymyn pentupihasta eli kompostikehyksistä.



Olin juuri saanut aseteltua kasvihuoneen edustalle laatat paikoilleen kun Jymy-prinssi ne asetteli uusiin asentoihin. Siksi kasvimaani on aitojen takana.
Kasvihuoneeseen kaipasin sopivankorkuista istutusistuinta, matalaa sorttia oleva mamma kun olen, oli työskentelyasento epämukava, siksi "etsin kunnes löysin sen"- kierrätyksestä Ikean baarituolin 8€. Kymmenen senttiä jaloista pois ja siinä se on- täydellinen minun mitoilleni.


Puoliso etsiskeli grilliritilöiden pesuastiaa- Biltemassa sellainen olisi saatavilla- mutta kurkistus sängyn alle ja siellä se oli -liian pieni vuodevaatelaatikko! Ennen grillinpesukautta tämä laatikko palvelee istutusastiana kasvihuoneessa- mullat ja tavarat pysyvät laatikossa eikä putoile lattialla. Kesän mittaan siinä on hyvä pestä niitä Makkarabaarin tavaroita.


Kasvihuoneeni on vielä "vaiheessa" kun siellä on ulkoruukkuja  ym. ylimääräistä odottamassa istutuksia ja paikoilleen siirtoa. Kolmeen pitkään kukkalaatikkoon (halpa poistomyynti jonakin syksynä) istutin mansikoita, nekin menevät ulos kasvimaan reunuspenkeiksi.  Valkoiseen reiälliseen astiaan istutin metsämansikoita, sen ripustan ulos pylvään nokkaan.  Lisää metsämansikoita haen metsästä, että saan siitä rehevän istutuksen.  Takana kasteluvedessä lilluu salaatinsiemenet.


Tätä häkkyrää olen säästänyt talon nurkalla jo 30 vuotta, aina sanonut, ettei sitä saa heittää pois.  Nyt sille tuli käyttöä kun näköjään istutukset on ripustettava yläilmoihin. Häkkyrä lautoineen kiinnitettiin kasvilavan reunaan.  Ennen mansikoita siinä ulkoilee orvokkiamppeli.


Basilikat ja persiljat ovat hyvässä kasvussa ruukuissaan ikivanhassa metallipunoksisessa kukkapöydässä. Mistähän sekin on minulle päätynyt?



 En tunnustaudu hamsteriksi enkä minkään erityisen keräilijäksi, mutta näköjään sitä tulee säästettyä mitä kummallisempia tavaroita jospa sitä joskus tarvitaan.
Nyt on käytetty monta nurkissa lojunutta aarretta tarpeellisiin projekteihin.
Mitähän vielä löytyy?
 

maanantai 1. toukokuuta 2017

JOKO JÄÄKAUSI MENI OHI?

Olipa yllättävä huhtikuun viimeinen lauantai, nimittäin sään puolesta. Maisema meidänkin pihapiirissä peittyi kymmensenttisen lumen alle.


Lumituiskua oli ilmassa enemmän kuin koko menneenä talvena.


Koirallani Jymyllä oli ihmettelemistä lumen peittämistä puista ja pensaista.


Edellisenä päivänä sain täytettyä pari pohjastaan haljennutta paljua. Laitoin pohjalle reilusti styroksia harson alle ja päälle reilusti multaa. Paljujen reunoille istutin suikeroalpia ja keskelle istutan -kunhan kunnolla aloittavat kasvunsa- daalioita.


Niinhän sinäkin päivänä sää pääsi yllättämään; istutukset peittyivät rakeisiin.

Kasvihuoneessa oli kuitenkin lämpöä riittävästi taimien kouluttamiseen. Tomaatteja purkitin isompiin astioihin apulaiseni kanssa.

"Mää voin viärä tän tomaatintaimen jo kasvaan tonne sivummalle."


Arvoisat naapurit; jos tienvieressä kesällä rehottaa Moneymakerin taimi täynnä tomaatteja, saatte niitä ottaa, Jymy sen teidän iloksi sinne istutti.

                                              "Kaivaisinko sulle pari kuoppaa?"


                           "Tossa olis nyt ainakin yks`, istuta siihen vaikka potaatti."


                                            "Mää lämmitän tän valmiiks`"
 

 Päällystän syksyisin kasvilavat lehdillä, niitä riittää sekä kompostiin, että näihin lavoihin. Lehtikate on poistettava keväällä, maa sulaa muuten hitaasti. Maa on vielä aivan jäässä, eikä pientäkään kääntöhommaa voi tehdä. Tulevalla viikolla on se työ edessä.
Ne lavat takapihalla, joita en lehdillä kattanut ovat jo kylvökunnossa.  Syksyllä istutetut talvivalkosipulit ovat selviytyneet hengissä ja ovat kymmensenttisiä.

"Syksyllä kun olin viä ihan pentu, istutettiin Emännän kanssa sipuleita kukkapenkkiin ja ny ne on tollasia. En oo viittinyt niitä yhtään kaivella enkä eres oo tallannu niitten päälle."

 
 Kasvihuoneen ympäristö on vielä hujan hajan. Edustalla on ollut pihalaattoja paljaan maan pinnalla. Kunhan maa enemmän sulaa ja kuivuu, laitan laattojen alle sanomalehtiä ja katekankaan, eivät rikat pääse niin helposti kasvamaan.
Kasvihuoneesta poistin tiililattian ja niiden tilalle tuli isot ylijäämäbetonilaatat.
Tiilet puolestaan menevät yhden kukkapenkin reunuksiksi.


Kuvan keskiössä poseeraava karvainen energiapakkaus tullee aiheuttamaan erityisen luovuusprojektin kuinka kasvimaat ja istutukset saa pysymään enimmäkseen lavojen reunojen sisäpuolella. Ehdotuksia??


 Kuljin taas köyryssä kuin Kyöpelinvuoren entinen noita ja tein löydön sokkelin viereltä: Mooseksen Palavan Pensaan taimi siinä niin terhakkaana törötti. Pitänee ottaa ja istuttaa se parempaan paikkaan, jännitystä on tiedossa kun ei tiedä onko se valkoinen vai violetti.

Oli tämä sellainen Vapunaika, ettei ennen nähty. Tapanamme on ollut, että kesäkatos laitetaan paikalleen vapuksi, samoin hoidetaan suihkuallas kuntoon ja avataan Makkarabaari.
Ne toimet ovat odottamassa parempia aikoja.
Oikeastaan; tämä säätila tuli meille sopivaan aikaan, saatiin viikonloppuna pesuhuoneen katto uusittua käyttövesiputkirempan jälkeen.

Nyt on sellaiset puutarhakiireet edessä, että on paras katsoa vain yhteen suuntaan ja toimittaa se valmiiksi ja sitten kääntää katse toisaalle jne. jne. jne.

Mistähän aloittaisi -huomenna...