torstai 16. toukokuuta 2013

ASENTOHOITOA JA AARTEITA

Kuulun niihin ihmisiin jotka omistavat erilaisia neurooseja (vaarattomia sellaisia -tai kuinka sen nyt ottaa lähipiiri). Yhteen omaan neuroosiin törmäsin karviaispensaassa. Leikkelin vanhoja oksia silppuriin ja pitihän niitä muita käydä asettelemaan minulle mieleiseen asentoon! Käsivarret ovat veripisaroilla kun paljain käsivarsin niitä oksia asettelin. Muuallakin puutarhassa joskus toimin samalla tavalla, jos joku kasvi, pensas tai jopa puu ei ole asettunut  mieleiselläni tavalla paikalleen, olen pian sitä korjaamassa.

Tyhjentelin parit kompostit lavoihin. Kasvimaahommat jo jätin menneisyyteen, lavoissa kasvatan vain perunoita ja sipuleita. Joskus takavuosina sain ostettua muutaman hyvälaatuisen talvivalkosipulin ja niiden jälkeläisiä nyt kasvattelen. Valkosipulit ovat jo 20-senttisiä ja rehevän näköisiä. Niiden viereen laitoin puna- ja kepasipulia täksi kesäksi.


Niukkamultaisesta lavasta silmääni sattui pieni puumainen kasvin alku. Mikään muu kasvi ei tullut mieleeni kuin ihan oikea omenapuun alku! Melban juurella se oli. Aiemminkin olen kasvien joukosta hoksannut omenapuun alun, nyt olen saanut sen kasvamaan puolimetriseksi.


"Lentävän" kasvihuoneen viereen istutin jo maissit. Siinä  seinustan lämpimässä ne ovat aiemmin kasvaneet parimetrisiksi. Ja maissejakin on saatu syödäksemme. Jopa pakastimeenkin niitä on riittänyt.
 Lasikasvihuoneen edessä on vanhoista saunan laudelaudoista koottu kasvilava 2x2 kokoinen. Siinä kasvaa rakuunapuskia ja ruohosipulia ja valkosipuleista kehittyneitä "alokkaita". Ja vähän kitukasvuinen raparperi.
Viime kesänä istutin siihen myös parsan juurakoita. Nyt ovat puskeneet maan pinnalle violettisina pötkylöinä. Koemielessä kylvin myös parsan siemeniä. Kesän kasvoivat ruukuissa, syksyllä istutin ne paikalleen ja nyt ovat tulitikun paksuisia kymmensenttisiä ruipeloita. Toivottavasti  kehitystä tapahtuu kesän aikana.

Tyhjennetty komposti on äitini perua jo parinkymmenen vuoden takaa. Merkki on Esbau ja se toimi meillä alkuvuosina talousjätekompostina loistavasti kunnes eräänä talvena hiiriperhe oli vallannut sen ja syönyt eristeet kelvottomiksi. Nyt se on ollut vain kasvijätekompostina. Komposti on rakenteeltaan ja käyttömukavuudeltaan paras näkemäni - luulen, ettei niitä enää markkinoida. Joka kevät olen heittämässä sen roskiin, mutta aina sen uudelleen kokoan ja vähän ilmastointiteipillä paikkailen. Niin taidan tahdä nytkin.

Pidän kaikenlaisista vähän erikoisista tavaroista ja alakuvan kottikärrytkin ostatin itselleni äitienpäivälahjaksi takavuosina. Kärryissä voi kuljetta vettäkin, on niin korkeat laidat. Työntöasentoa olisi suunnittelija saanut hioa enemmän. Jos meillä vaikkapa Puoliso näitä kärryjä työntelisi olisi aisat jo muutettu toiseen asentoon, vaikka polkupyörän ohjaustangosta viritellen. Mutta ei.
Toinen "ehdottomasti tarpeellinen" puutarha-apuväline on pyörällinen hoitopöytä. Kirjakerhosta!! ostettu.
Siis kirjakerhosta. Senkin käytännöllisyys on mielikuvituksessani, ei sen ääressä ole tullut taimia koulittua tai istuteltua.  Ruukunkuljetinkin minulta löytyy. Painava ruukku siinä ei pysy eikä tyhjää ruukkua tarvitse kuljettimella siirrellä. Että näin.

Puutarhatöissä tulee olla sopivat vaatteet ja asusteet. Sopivat siten, ettei pöksyt purista eikä putoa päältä. Olen tehnyt joustavasta farkkukankaasta mitä parhaimmat housut puutarhakäyttöön, niillä voi hätätilassa lähteä vaikka koiraa ulkoiluttamaan ihmisten ilmoille. Pidän aina kotitöissä - sisällä ja ulkona - esiliinaa. Siihen opittiin 50-luvulla koulussa, jossa alaluokkalaisilla piti olla esiliina. Sekin taitaa olla turvavaate, tulee tekemisen ilo kun esiliina päälleen pukee.
Puutarhaesiliinani tällä kertaa on Finlaysonin palalaatikosta poimimani ohut markiisikangas, keltainen. Tein esiliinasta pitkähkön ja isotaskuisen. Taskut olisivat saanet olla löysemmät, nyt esim. kännykkää tai kameraa on hankala tiukasta taskusta ottaa esille. Hattukin on oltava puutarhatöissä. Näin auringonpaisteessa lierihattu, niitä tein menneinä kesinä monia. Joka päivälle omansa.

Ja vahtikoira seuraa, että työt tulevat tehdyksi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti