Sivut

lauantai 21. kesäkuuta 2014

"OORVOOKKIINII TUUMMAASIILMÄÄ...

-kultasydän pieni, katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni." Otsikon haikeudella tätä laulua laulettiin kansakoulussa. Sarviorvokki Viola Cornuta on yksi lempikukisani. Nimenomaa sinisenä.
Perheelläni oli siirtolapuutarhamökki 50-luvulla Litukalla Tampereella. Kapeaa käytävää reunusti siniset orvokit, polun toisella puolella oli leimuja. Äiti (tai isä) haravoi iltaisin -tai ainakin lauantaisin-polun haravalla kuviolliseksi. Niin tekivät muutkin.
Omalla pihallani tätä samaa käytäntöä olen vinkannut Puolisollekin. Tänään viimeksi hän niin tekikin. Meillä on isoja kuusia tien vierellä, niistä putoilee käpyjä ämpärikaupalla tähän aikaan kesää. Sisääntulotie on aina vähän roskaisen näköinen ellei sitä välillä haravoi.
Aamupäivällä tein koirani Hymyn kanssa lenkin ja huomaamattani jäinkin pihalle touhuamaan. Kolmeksi tunniksi. Pihaessun ehdin ennen möyrimistä päälleni pukea. Takapihan kukkapenkkiin istutin uusia juurakoita ja penkki odotti katteen levittämistä. Keittiön ikkunasta näkyi häiritsevästi iso komposti ja sen siirto piti tehdä. Heti.
Onneksi Puoliso oli lähettyvillä ja sainkin apumiehen kompostin siirtoon. Kompostin paikalle siirsin taas lipstikkaa ja jonkun katoamattomaksi manaamaa piparjuurta. Joku ei ole saanut piparjuurta häviämään palstaltaan, mutta minulla kasvu ja lisääntyminen on ollut kituliasta. Kasvakoon nyt uudella paikallaan, saa levitäkin vapaasti jos haluaa.
Juhannusruusu on tänä kesänä upea.
Päivänliljat kurkkivat kesähuoneeseen:
Verikurjenpolvi on kasvanut isoksi mättääksi:
Unikot alkavat lopetella kukkimistaan ja iso huhtakurjenpolvi aloittelee.
Vuohenputkipahalaista saa taas poimia kottikärrykaupalla penkeistä. Kuorikatteen lisääminen perennapenkkiin on sen kasvua vähän hillinnyt, se on todettava.
Vaikka kesä on jo sillä toisella puolella, ei olla uima-allasta kylmien ilmojen takia pystytetty, eikä suihkualtaassakaan ole pumppua. Viimetalviset vedetkin siinä vielä lilluu. Ensimmäisenä arkipäivänä saan tilaamani pumpun hakea postista. 
Jospa jo tulevalla viikolla se parempi kesä alkaisi näyttäytä näilläkin nurkilla. 
Nyt sataa vettä.
Siirryn kesähuoneeseen myöhäiseen lounaspöytään.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

TALVIUNILTA ON HERÄTTY

Terve, pitkä talviuni MUMMUKAN blogissa on päättynyt. Edellinen juttu oli marraskuussa.
Outo talvi monenlaisine säineen on ohitettu.
 Tänään sää sateineen on juuri sellainen mitä ei keskikesän alkupäivinä haluaisi kokea. Moni viettää hääjuhliaan huomenissa, niin meidänkin lähipiirissä tehdään. Me Puolison kanssa emme ole näihin hääjuhliin menossa, ne vietetään toisella puolella Suomea. Lämpimin ajatuksin ja onnentoivotuksin olemme hengessä mukana. Huomenna -Kielon päivänä- viettää yksi pojantytär 13-vuotispäiviään. Onnentoivotuksia siihenkin suuntaan. Kun  tyttö syntyi, olin vielä työelämässä ja työtovereideni kanssa jännitettiin tätä syntymää.

Kotipuutarhakin on herännyt kesään. Maaliskuun alussa laitoin itämään tomaatit, paprikat ja basilikan. Hyvin lähtivät kasvamaan. Paitsi keltainen tomaatti. Se kuihtui kohta taimelle noustuaan ja ostinkin keltaisen tomaatin taimet puutarhalta. Kurkut ja meloonitkin ovat hyvässä kasvussa.-tietenkin nyt jo. Niitä kumpaakin on kasvamassa yli kymmenen tainta, jos sato on samanlainen kuin viime syksynä, olemme hukkumassa kurkkuihin. "Lentävään" kasvihuoneeseen laitoin toukokuun alussa muutaman perunan kasvamaan, tulevalla viikolla jo saamme omia uusia perunoita Juhannuspöytään. Lasikasvihuoneen edustalla on kasvupaikka yrteille,parsalle ja raparperille. Parsa on vasta parivuotiasta, hyvin teki tänäkin keväänä pötkylöitä, vielä niistä ei ollut aterioiksi. Laatikoissa kasvaa salaattia, tilliä ja mangoldia.

Rakuunaa ja lipstikkaa saa jo korjata pakastimeen ja kuivattavaksi. Muutama valkosipulikin on tähän penkkiin mahtunut. 
Takapihan lavoissa kasvaa valkosipulia, maissia, kyssäkaalia, palsternakkaa ja papuja. Perunoiden lisäksi.
Vesimyyrän kaluamasta juurakosta pelastamani omenapuu on jo kolmemetrinen. Viime keväänä siinä oli kolme kukkaa, nyt kukkia oli koko puu täynnä. Muista puista oli kukat jo tuulen mukanan lentäneet, tässä ne ovat vieläkin kiinni. Saapa nähdä minkälaisia omppoja siitä saadaan. 
Lasihuoneen Zilga-rypäleessä on taas paljon rypäleenalkuja, samoin terassin taimessa. Rypälettä on täytynyt leikata jo monta kertaa. Aina on sylillinen poisvietävää. Muovihuoneessakin on useita rypäleterttuja vaikka alut ovat vasta metrisiä.
Takapihalle tein viime kesänä uuden kukkapenkin. Loppukesällä sitä jo jatkoin metrin verran ja keväällä taas saman verran. Nyt tämän penkin koko on n 4X5. Siihen siirtelin muista penkeistä juurakoita- kuunliljaa, päivänliljaa, palavaa rakkautta, vuorikaunokkia, yrtti-iisoa, sinipallo-ohdaketta, nauhusta, kurjenpolvea ja
valkohanhikkia. Tätä kukkaa ei löydy puutarhamyymälöistä. Kukka on kuin mansikalla. Kasvi leviää melko helposti runsaasta siementuotannosta ja viihtyy kuivalla ja niukkaravinteisella maaperällä- ainakin meillä.
Tänä keväänä tilasin Viherpeukaloilta muutaman pionin, puuliljan, syysleimun, kaunopunahatun ja purppurapikkusydämen. Uusi penkki kaipasi syysväriä ja siksi halusin nuo syksyn kukkijat takapihalleni.
Penkin laidalle istutin kirsikantaimia, ne poistin muiden pensaiden kätköistä. Toinen niistä teki jo kymmeniä kukkiakin.
Viemärikaivannon takia takapihan hyvinpalvellut katos jouduttiin purkamaan. Tuntui, että ilman katosta ei oikein pärjätä, siispä Puoliso rakensi uuden. Minun tehtävänä oli poistaa vanhat betonilaatat rakennelman alta. 50 laattaa poistin ja kannoin varaston seinustalle. Kun uusi terassi oli valmis, oli laatat taas kannettava paikalleen. Minullehan sekin toimi kuului.
Tälle terassille paistaa aamuaurinko.
Pylväiden juurille istutin humalaa. Olen ostanut monta humalanjuurakkoa ja odottanut niistä käpyjä. Outo sattuma, että kaikki ostamani juurakot ovat tuottaneet vain kukkia, ei niitä käpyjä. Vai syntyykö kävyt vasta vuosien kasvun jälkeen?