Sivut

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

PUUTARHANI KALUSTEITA 2

Vanhin puutarhani istuinryhmä on ensimmäisenä kesänä, eli 1978 HobbyHallista ostettu kokoontaittuvat säilytystelineessä säilytettävät kevyet muovituolit. Tähän kuului myös kokoonmenevä pyöreä pöytä, mutta sen on ajan hammas vienyt. Se sama hammas on tummentanut tämänkin kaluston pinnat ja ajatuksena on maalata nämä tumman harmaiksi. Nämä tuolit ovat istuja- ystävälliset.
Kerran ne vietiin kylän rantasaunan tarpeisiin, käyttöä niille ei siellä ollut joten pääsivät takaisin kotipihaan.


Tämän kuusikulmaisen metalli/lasipöydän löysin Tampereen Löytö-Liiterin poistonurkasta kolmella kympillä, ovh pitkästi toista sataa. Makkarabaarin väreihin sopivat tuolit a`12€ on ostettu Bauhausista. Näidenkin juju on pinottavuus. Tämä kalusto lähti viime kesänä Toisen Pojan terassille.
Puisen keinun on puoliso ostanut työpaikan lahjarahoilla vuosia sitten.


 Bauhausista vuosia sitten ostetun 3x4m katoksen alla on jo yli 15-vuotiaat kovapuiset pöytä ja kuusi käsinojallista tuolia.  Tuolit ovat kokoontaittuvat ja helppo säilyttää. Lisäistuimena ja makoilupaikkana on Tori.fi:stä ostettu puusohva (20€)


Tämän katoksen alla juodaan kesäpäivinä aamukahvit, luetaan lehdet ja tarjoillaan kaikki ateriat. Vieressä on vesipiste ja Makkarabaarissa grilli -puolison- herra Kukkaron 70-v lahja ja kaasuhella (lahjoituskama).

Jonakin syksynä Plantagenin poistonurkassa nähtiin nämä neljä alumiinituolia, hinta a`10 €. Normihinta alumiinituoleille on lähelle satasta. Aivan loistava hankinta, tuolit ovat kevyet, kestävät säätä kuin säätä, hyvät istua ja menevät päällekkäin säilytykseen. Näitä tuoleja olisin halunnut lisää, mutta Plantagenin valikoimassa tätä mallia ei enää ole.



Terassille katoksen alle siirrän ihan itseäni varten rottinkikeinun ja pari nojatuolia pöytineen. Kalusto on äitini -Vanhan Rouvan jäämistöstä.
Taustalla oleva kovapuusohva on takapihan terassilla.


Aiemmin terassillakin oli ruokailuryhmä, mutta tukipuissa kiipeilevä villiviini teki niin paljon lautasille kuulumatonta roskaa, että tästä poistettiin ruokailupaikka. Pöytänä oli Neljännen Pojan vanha ruokapöytä ja miniältä tulleet metallituolit.


  Sisääntulon edessä on pari harmaata metallituolia ja pikkuinen lasikantinen pöytä.
Meillä on erilaisia istuinryhmiä siellä täällä vaikka isompienkin kalaasien järjestämiseen. Tässä pojanpojan rippijuhlajärjestelyjä n 50 hengelle.

                   Pari keinuakin kuuluu puutarhan pakollisiin kalusteisiin.


Ja tietenkin riippumatto pihakoivujen välissä. Lempipaikkani makoilla ja katsella pilvien kulkua.


                                                  Ihan vielä ei riippumatto kutsu.


                                            Kesäpäivistä haaveillen...

maanantai 24. huhtikuuta 2017

PUUTARHANI KALUSTEITA

Joku kyseli blogissaan mielipidettä ja käyttökokemuksia puutarhakalusteista. Lupasin näytää osan omistani.
Kesällä 1979 kun olimme asuneet talossamme kaksi kesää sain aarteen: tätini joka oli oikea puutarhavelho (Rauha Hänen Muistolleen!) pelasti aarteen -70 luvulla Vuosaaresta jonkun vanhan huvilan luhistuneen varaston uumenista ja kuljetti sen mökilleen Veikkolaan. Veikkolan mökin jälkeen olin suvun ainoa, jolla sattumoisin sillä hetkellä oli puutarha tälle kalustolle.

Kalustoon kuului neljä nojatuolia, sohva ja pöytä. Alkuperäinen kalusto on 1900-luvun alkuajoilta, tehty lehtikuusesta ja maalattu valkoiseksi. Mitoitus on reilu, pitihän tuoliin mahtua runsasperäinen ruustinna ja yhtä leveäperäinen rovasti tai jotkut muut paremmissa ruokapöydissä viihtyneet.
Meillä kalusto oli ensimmäisinä kesinä ulkona säiden armoilla ja oli uuden pihamme helmi.
Myöhemmin talon eteen tehtiin valokate ja kalusto pääsi sen ja humalaköynnösten suojaan iloisiin iltahetkiin. Läsnäolijat on ikuistettu taiteilijan näkemyksen mukaan; Vanha Rouva- äitimme, sisko ja sen mies, kolme velipoikaani, puolisoni -herra Kukkaro ja tietenkin minä itse. Se oli sitä aikaa kun tukka piti olla kikkuralla.
Taustalla olevat kottikärryt ovat vieläkin käytössä.


Ruoka on aina maistunut pöydän ääressä istujille. Ja virallinen tarkkailijaa seuraa, että lautanen tulee tyhjäksi.
Muuten; kuva ja taulu ovat kesältä 1990, lasit on puolison- herra Kukkaron 30-vuotislahjalasit v 1975, ja ovat käytössä vieläkin.

 Äitini-Vanha Rouva-osti itselleen pikkutalon ja päätimme antaa kaluston hänen tarpeisiinsa.
Käyttöä riitti ympäri vuoden.


Ennen kaluston siirtymistä Vanhalle Rouvalle- äidilleni, teetimme itsellemme Tampereen ammattikoulussa uuden kaluston samalla mallilla. Kalusto tehtiin männystä ja maalattiin valkoiseksi.
Nyt sitä  ei enää voinut säilyttää ulkona ja sille tehtiin ihan oma 12 neliön kesähuone kesäksi 2000.

Kun äitini myi mökkinsä siirtyi alkuperäinen kalusto löytäjän tyttären puutarhaan. Siskokset olivat saattojoukoissa mukana. Kalusto on vanhempi kuin nämä ennen 1920-lukua syntyneet sisarukset.


Nyt valmistetaan uustuotantona samantyyppisiä puukalusteita, taitavat olla tanskalaisten tekemiä.
Voin sanoa, että rakastan omaa antiikkihenkistä kalustoamme, sen ääressä vapusta marraskuuhun nautimme aamukahvit, lounaat ja seurustelemme ystäviemme kanssa.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

KUKKAPENKKIEN MUOTOILUMIETINTÄÄ

                   Eilen oli piha vielä lumen peittämä ja iltapäivällä satoi rakeitakin reilusti.


                 Tänään olikin lumet tiessään ja päivä poutainen, mutta viileä.


Käyskentely pihapiirissä aiheutti minulle synkän ilmeen kun talven (ja Jymyn) jättämä rujous taas paljastui kaikessa roskaisuudessaan.
Ei muuta kuin harava käteen ja kukkapenkeissä raivoomaan, sitä riitti kun keräsin "lannoitteita" montuntäytteeksi.
Ensimmäiseksi aloitin tästä: leikkasin kottikärryllisen pikimustia vuorenkilpien lehtiä kahdesta pehkosta. Vuorenkilpi ei ota nokkiinsa vaikka sitä leikkaisikin. Aiemmin olen kätkenyt huonot poistot lehtien alle, mutta nyt vein nämä mutaatiot monttuun.
Kun Jymy tuli taloon annoin määräyksen, ettei kukkapenkkiin kusta, ymmärsikö miesväki -ei!!!
Ei tuo Jymy minunkaan ohjeita kuunnellut, takapihan kukkapenkki on meidän lenkkien ensimmäinen etappi.



Jäi näihin vielä muutama reipas alku ja lisää voi ottaa tienreunan vuorenkilpipehkoista.
Mutta kuitenkin...
Ylläoleva penkki on koko talon pituinen, eli n 12 metriä pitkä ja kahden metrin levyinen.Syksyllä istutettiin Jymyn kanssa tiilien viereen tulppaanit ja narsissit, hyvin ovat jo nousseet näkyville. Pikapuoliin nousee Mooseksen palavat pensaat ja sinipallo-ohdake. Nurmen puolella kasvaa pinkki sammalleimu.
Terassin edustalla on pionien, kulleron, tarha-alpin, päivänliljan, kuunliljan, valkohanhikin, jalomalvan ja muutaman maksaruohon olopaikat. Pari viiniköynnöstäkin kasvaa terassin pylväissä.
Tämä penkki, 12 neliötä, saa muodonmuutoksen ensimmäisenä. Sen reunus on jo lahonnut ja joutuu kaatopaikalle. Monta vuotta se siinä onkin jo ollut. Isompi suihkuallas tulee tämän tilapäisen tilalle ja se siirtyy penkin ruohikon reunaan asti. Allasmuovilampea puoliso- herra Kukkaro siihen suunnitteli. Minulla taas visio näki, että sen tulisi olla jopa suurensuuri, eli 4x4 kokoisella allasmuovilla olisi sopiva. Katsotaan kuinka käy!! Joka itselle kuoppaa kaivaa sen sitten saa; vai kuinka se menikään?
Se oli vuosi 1998 kun ensimmäisen altaani -ison - tähän pihaan kaivoin ja hyvä tuli.


  Sisääntulotien perennapenkki on kymmenen metriä pitkä  kolme leveä ja sen reunuksena on isot luonnonkivet.
Näin kukattomana aikana se on ihan hirveän näköinen epämääräisen reunuksensa takia.
Viime kesänä laitettiin harmaat reunuskivet sokkelin ympärilla ja reunustin niillä talonedustan penkin. Niitä suunnittelin käyttäväni muihinkin reunuksiin. 
Tämä penkki sai suunnittelutoimeliaisuuteni vauhtiin.
Tässä penkissä kasvaa koko mitalla päivänliljaa ja tummanpunaista jaloangervoa. Toisessa päässä on puska tarha-alpia ja toisessa päässä rehevä verikurjenpolvimätäs.
Suikeroalpi on vallannut toisen reunuksen ja karkaa sisääntulokiveykselle. Sitä pitää estää uudella kiveyksellä.


 Lapsi- ja nuorisotyövoimaa tullaan käyttämään tämän penkin isojen kivien siirtoon. Miksiköhän ne olen joskus laitattanut kukkapenkin keskelle? Silloin ei ymmärrys puhutellut, että kivet katoavat maan uumeniin hyvinkin nopeasti.

 Tässä siivessä pitkää ( 12 neliötä) penkkiä kasvaa jalomalvaa, varjoliljaa, päivänliljaa, huhtakurjenpolvea, iiristä ja kalliokieloa.


Nämä penkit sain kutakuinkin haravoitua talventörröttäjistä, kärräsin viisi kottikärryllistä komposteihin ja monttuun hyvää parannusainetta.
Nyt oli onni matkassa näissä suunnitelmissa kun pari ehdotusta teki puoliso- herra Kukkaro.
Hänhän on maininnut useammin kuin kerran: "Eiks noita kukkapenkkejä vois vähän vähentää?" Ja minä olen vastannut ."Ei voi!"
Nyt- toivottavasti - yhdessä suunnitelluilla muutoksilla penkit saattavat näyttää vähemmiltä...
Näitä reunusasioita olen pohtinut jo useampana keväänä, mutta valmiimpaa ei ole tullut. Nyt kun koko esteettinen ankeus paljastui herra Kukkarollekin ollaan  kuin puolet hommasta olisi jo tehty!
Kustannuksia tulee vain reunakivien hankinnasta, ja nekin ovat edullisia, työ tehdään itse.
 Alkaa olla kiire lapiohommiin, maa alkaa olla isompiinkin kaivamisiin parastaan antavaa.

Toivottavasti tuo säätila pysyisi puutarhaystävällisenä edes muutaman päivän.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

MESSUPÄIVÄ JA PIENIÄ PUUTARHAHOMMIA

Puutarhamessupäiväni on ollut aina heti avajaispäivä,  eli perjantai. Nyt oli eiliselle muuta ohjelmaa ja käyntipäiväksi tuli tämä lauantai.

 "Emäntä älä mee, ota mut mukaan."


"Leikkisit edes vähän mun kanssa!Mää voisin ottaa sun hanskan ja juosta sen kanssa ympäri pihaa!"


                                              "No ei sitten, älä viivy koko päivää!"
 

Messubussissa oli hyvin tilaa, pääsylippuakaan ei tarvinnut jonotella.
Kevään supermessuilla Pirkkahallissa oli tarjolla matkailuesitteitä kaupungeista ja metsistä, keräilytavaran esittelyä, käsityö- ja designtuotteiden esittelyä ja myyntiä ja tietenkin näyttöjä mitä puutarhassa on tänä kesänä tarpeellista.

Ensimmäiseksi kiersin käsityö- ja design osastot. Paljon oli taas kaunista nähtävää ja mielenkiintoisia uutuuksia vaate- ja asustekojuissa. Vaatepuolelta poimin ideoita kesäpäähineisiin.
"Lumikellon" osastolla katselin päällystettyjä lasi/muovipalloja, pinnalla oli kuivana kuviopaperi, pallo upotettiin kiehuvaan veteen ja paperikalvo suli pallon päälle kauniiksi pinnaksi. Uutuus minulle. Decoupetöitä olen joskus tehnyt juurikin Lumikellon serveteistä.


Puutarhaosastollakaan ei ollut väkeä ruuhkiksi asti. Käytävillä oli hyvää tilaa katsella ja käydä sananvaihtoa esittelijöiden kanssa.

Jo alkumetreillä pysähdyin leppoisten perennaesittelijöiden puotiin. Mitään -tietenkään- ei ollut aikomusta ostaa kun varsinaisia kasvipuutteita ei ole, mutta muutamasta olin kiinnostunut.
Täältä PerennaPuutarhaPöntiseltä, joka pitää majaansa Kalkkisilla, ostin pari munkkineilikkaa, pikkuruukullisen mehitähtiä ja jonkun valkokukkaisen juurakon jonka nimen nyt juuri unohdin.


 Käsilaukkujahan naisella ei voi olla liikaa, siispä ostin (maksatan sen miesväelläni itselleni äitienpäivälahjaksi) monikäyttöisen puutarhaämpärityövälinetekeleen. Tämäntapaista olin jo itsekin suunnitellut tekeväni, mutta tämä on huippu! Lokeroita on sisä- ja ulkopuolella, mukana kulkee kännykkä ja kamera, juomapullo ja siemenpussit, työhanskat ja kaikki mahdolliset pienet työvälineet: sakset, puukko, sidontanarut jne. Tukevan ämpärirungon päälle voi tehdä vanerista kannen niin on istuinkin mukana. Maksoi 22€. Ja yksi juttu: apumies Jymy ei pääse sieppaamaan välineitäni...



Tätä laukkua myy Nikkari, www.nikkari.net

Luontaista lempeyttäkin sain messuilla kokea, halattiin "ElävänPuun" kanssa, lämmöllä!
 

Satuin esiintymislavan tienoille ja siellä oli esitelmä pohjoisessa kasvavien terveyskasvien  vaikutuksista, esillä oli väinönputki, ruusujuuri, kuusenkerkkä, siankärsämö ja nokkonen. Joissakin pihani notkoissa on runsaat nokkosviljelmät, mutta en ole niitä hyötykäyttänyt kuin kasviuutteena puutarhassa. Miniä kerää nokkoset perheensä ruokiin. Täytynee nyt minunkin se taito ottaa haltuun ja alkaa syödä itse ja syöttää puolisolle -herra Kukkarollekin nokkossoppaa ym. Kuusenkerkätkin saa poimittua omista kuusista.

Odotin näkeväni messuilla puutarhan suihkualtaita, mutta en nähnyt. Viime kesänä muutaman vuoden ikäinen altaamme repesi sivusta, eikä sitä voinut korjata. Hätäapuna tein laastipaljusta pienen suihkualtaan, mutta nyt voisi katsella isompaa. Minä viihdyn suihkulähteen solinan äärellä ja siitä pitää puutarhan sammakotkin. Jotka pitävät puolestaan kotiloita herkkunaan.

Yksi muukin tavoite messuilta jäi toteutumatta; kenelläkään ei ollut myynnissä enää parsan juurakoita. Melkein kaikki omat parsat ovat joko kuolleet edellisenä talvena tai kasvipenkin toukka-armeija on ne syönyt.  Pitänee laittaa taas muutama ruukullinen parsansiemeniä itämään tulevaisuuden ruokapöytää maustamaan. Muutaman vuodenhan sitä herkkua saa odottaa...

Hyvillä mielin kotiuduin aurinkoiseen omaan pihaan. Kierros takapihalle vähän tyrmäsi: vasta koottu ja päällystetty kasvihuone -tai kasvisuojahan se on- oli siirtynyt paikoiltaan ihan vinksin vonksin.

Eilen olin sitonut viiniköynnökset kattopalkkeihin kiinni, se piti suojan paikoillaan ettei taas tämäkin mennyt metsän puolelle.
Nyt sidottiin kulmat narulla ja teräskaarilla maahan tukevasti. Mutta: puoliso- herra Kukkaro ei ehtinyt edes käsiä taskustaan ottaa kun meidän avustaja Jymy oli purrut yhden narun poikki ja mennyt piiloon kasvisuojan sisälle.  Seuraavalla rautakauppareissulla ostetaan vaijeria, mitä Jymy siihen sanot??
Teille nyt paljastan: tämä tekele ei tyydytä minua, ei yhtään. Tämä onkin tilapäinen kasvisuoja poistetun kasvihuoneen tilalla. Nyt on tekijämiehellä niin paljon muuta askaretta, etten viitsi vaatia näihin omiin harrasteisiini paneutumista. Ympäristökin on vielä savivellillä eikä tositoimiin pääse.


Toisessa kasvihuoneessa odottivat orvokit pääsyä amppeleihin. Jätin ne vielä kasvihuoneen lämpöön.


Olen kasvattanut joitakin mansikkalajikkeita parvekelaatikoissa, ja syksyllä nostin ne kasvilavaan talvehtimaan. Nyt ne nostin taas maasta ja istutin takaisin parvekelaatikoihin. Ne saavat ottaa etumatkaa kasvuunsa kasvihuoneen lämmössä. Kesällä pääsevät ulos.

Nyt ymmärrän tropiikin nopeaa sään muutosta. Olin eilen koiran kanssa takapihalla ja taivas oli sininen ja aurinko paistoi  kirkkaasti. Käännyin toiseen suuntaan ja hevoslaitumen takaa nousi valtava mustanpuhuva pilvi ja tuli meidän päälle niin nopeasti, ettemme ehtineet polulta pihaan kun se jo oli kohdalla ja ryöpytti lumihiutaleet niskaamme.
                 Tänään oli samanlainen sääilmiö. Takapihalla paisui mustat pilvet uhkaavina



                                                   ja etupihalla Åkeron takaa paistoi aurinko.


                       Taas yksi käännähdys ja taivaalta putosi valtava raekuuro niskaan.


 Tällainen oli tämä lauantain virkistyspäivä Supermessuilla ja kotipihan askareissa.
                                                           Hyvä pyhänseutua!

torstai 13. huhtikuuta 2017

KASATTIIN KASVIHUONE JA POIKETTIIN HONGKONGISSA

Eilen illansuussa sattui toimeton hetki ja kinusin puolisoa-herra Kukkaroa pieniin puhdetöihin.
Koottiin yhteistuumin uuden kasvihuoneen kehikko. Sormet kohmeessa ja muutaman voimasanan voimalla se onnistui. Tuleva paikka on vielä hiukan jäässä, joten paikalleen sitä ei eilen saatu.
Tukevalta tuo kuusineliöinen rakennelma tuntuu.

 Jymy-Jami valvoi meitä metsän siimeksessä lumisateessa. Ei kuulunut valituksen ääniä.

 Tänään avattiin meidän kylällä Hongkongin kesämyymälä. Muun kauppareissun ohessa sielläkin piti poiketa.
 Ostin kopallisen lempivärisiä orvokkeja. Ulos niitä ei voi vielä laittaa, saavat lämmitellä kasvihuoneessa.


Ollaan asuttu tätä taloa 40 vuotta. Vasta nyt ostin ensimmäisen atsaleani. En ole aiemmin keksinyt sille näyttävää paikkaa, mutta nyt se läytyi: istutan sen takapihan metsikön laitaan, näen sen aina keittiön ikkunasta.


Kasvihuoneessa talvehtii ruohosipuli, nyt saadaan pääsiäispöytään tuoreet maut.


Hongkongista sai asiakkaat valita viisi ilmaista siemenpussia ja minun kassiini meni krassipussi, valkokukkainen ruusupapu, raidallinen tomaatti, keltainen kesäkurpitsa ja Viola Cornuta-orvokin siemenpussi.

Muutaman multapussinkin jo ostin, vaikka olivat umpijäässä.

Nyt on kiireellä alettava koulimaan taimia ja istuttelemaan isompiin astioihin.


            Kohta näyttää lumi peittävän taas pihan ja metsän puut...
                     Odotetaan lämpenevää pääsiäistä!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

TAKAPIHALLA TAPAHTUU

Aamupalaa itselleni väsätessä huomasin kun keittiön ikkunan alla tepasteli kaksi pulleaa sepelkyyhkyä. Niitä asustelee takapihan pikkumetsässä, on asunut monet vuodet. Huhuilua ja kujerrustakin olen kuullut.
Tässä vielä epätoivoisen näköisellä kukkamaalla ne pyörähtelivät, ja ehtivät  siirtyä metsän puolelle ennenkuin ehdin virittää kameran.
Tämän kukkamaan olen raivannut muutama vuosi sitten kivikovaan savimaahan. Pohjaa ensin vähän rikoin,  keräsin siihen paljon oksia ja "kuurinpohjaa", päälle kompostia ja multaa. Nyt siinä kukkii kesän mittaan vaikka mitä. Kokoa tällä kymmenisen neliötä.

Tee ehti kylmetä kupissa kun jäin seuraamaan vilkasta hyörinää aitiopaikalta. 
Talitiaisten seurana viipyili mustarastas koivunoksalla. Niitä on näkynyt jo pienenä parvena talon ympäristössä ja ison kuusen latvasta on lauluakin kuultu.


Oravaperhekin on taas näyttäytynyt useana päivänä. 





Makuuhuoneen ikkunan edessä on iso pihlaja, sen oksalta minua katseli sinitiainen



Olen heitellyt talvelta jääneitä auringonkukansiemeniä takapihalle maahan, nyt siinä käy kova vilske kun isot parvet erilaisia lintuja käy aamiaisella, lounaalla, välipalalla ja neljän aikaan suurella joukolla illallisella. Hiiriä en ole paikalla huomannut olevan, naapurissa on iso hevostalli, eiköhän sieltä riitä jyrsijöille parempaa purtavaa.

Aamulehtikin oli jäädä lukematta kun seurailin näitä takapihan touhuja.