Sivut

torstai 20. heinäkuuta 2017

PUHDETÖITÄ RIITTÄÄ

Siis eivät nämä pihahommat mitään puhdetöitä ole,  jotkut ovat raakaa raatamista.
Leikkimökin takaa kaadettiin keväällä pitkä koivu häiritsemästä kauniinmallisen kuusen kasvua.
Joku ilta sitten sain oksat silputtua. Neljä kottikärryllistä tuli oksasilppua kostean polun päällystämiseen. Oksasilppuri on vempain, josta en hevillä luopuisi.
Taas on odottamassa muutaman puskan oksat silppuria.


 Tontille tuli pakollinen viemäröinti muutama vuosi sitten. Autojen ja työkoneiden kulku kotitiellä sai sen huonoon kuntoon. Omalla kustannuksella sen silloin jouduimme kunnostamaan. Nyt vasta, tänä kesänä saatiin korvaava kasa mursketta tielle. Yli kymmenen kuutiota, kuulemma.


"Isäntä sano, että se sen itte levittää, ei mitään koneita tarvita- kottikärry-lapiosysteemillä. Mua ihan nauratti, ei kai se oo tosissaan, lapiohommilla tommonen kasa- ei tu onnistuun (Isännän lempilause!)"
 
   

 "Mulle oli Emäntä antanu hommaks` pilkkoo pari pihlajanoksaa -aika isoja- ja siinä mun aikani kulukin hyvin."


"Ennenkun mää huomasinkaan oli kottikärryt lastattu täyteen ja kasassa oli ammottava kolo."
 

"Välillä Isäntä piti huiluutauon. Ja mää kans` "
 

                                           "Isännän mehupullo. Enää on pohja peitossa."
 

     "Kun Isäntä kärräs sepeliä, huhki Emäntä kukka- eikun rikkaruohopenkissä. Ne tekee yhteistyötä, toinen toista ja toinen taas ihan jotain muuta."


"Emäntä löysi reunakivien alta vanhat räystäskourut, ne oli ollu reunakivien alla ties kuinka kauan. Emäntä on sitä mieltä, ettei oikeen mitään kannata heittää pois nääkin on kuulemma ollu siitä hyvät, että reunakivet on saatu suoraan ja pysyyn uppoomatta maan alle."


                                       "Tollakseks´siistiks´se taas ton reunan sai."


Kun ostimme tonttimme 1975 olivat tienvieren kuuset honteloita näreitä. Nyt ne ovat yli viisikymppisiä korkeita muotopuolia kuusia.  Peltoaukean takaa tuivertavan tuulen ne hyvin taltuttavat, mutta kotipihaan tuloväylä on tummanpuhuva sekä kesällä että talvella.
Alunperin pihatie kulki lasikasvihuoneen kohdalta, mutta  talvella 1979 kun olin lähdössä vauvan kanssa neuvolaan oli tie pyryttänyt umpeen ja jouduin lapioimaan meidät ulos pihasta.
Silloin päätin, että antaa olla viimeinen kerta, tien paikka pitää muuttaa. Ja niin se tehtiin kulkemaan näiden kahden kuusen välistä kesällä -80.
 


Olen ehdottanut kuusten ja yhden koivun kaatamista monta vuotta, mutta vastaukseksi olen saanut "Ynh"... Aina kuitenkin rohkeasti palaan asiaan ja sen etenemiseksi yritän löytää houkuttelevia vaihtoehtoja. Netistä olen katsellut puunkaatajia, jotka tekevät sen pätkimällä, suorakaato ei ongelmitta onnistuisi. Kolme isoa kuusta ja pari koivua saisi poistaa, vierellä kasvaa jo uusia tuulensuojapuita  ja istuttamani tammi tarvitsee valoa. Puiden lehtien lähtöä odotellessa...

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

KUKKAPENKIN PÄIVITYKSIÄ

                   Vanhin pioninjuurakkoni on istutettu 1979, sen kukinto on hennon vaaleanpunainen.

Toisessa, Anttilasta ostetussa pionissa on voimakkaampi pinkki.


Kolmannen pionin olen ostanut Viherpeukaloilta kaksi kesää sitten. Nyt se kukkii toista kertaa vahvan pinkin värissä.


Pionipuskani eivät ole suurensuuria, mutta riittävät minulle. Kaikki kuitenkin tekevät hyvänlaatuisia kukkia -ei kymmeniä, mutta ainakin kymmenen kukintaa jokaisessa.

Keisarinkruunun sipulit ovat Vanhan Rouvan -äitini pikkutalon puutarhasta. Niitä on kulkeutunut eri paikkoihin ja juuri nyt ovat kukassa. Isoja puskia nekään eivät ole, mutta kivoja väripanoksia siellä täällä vihreyden keskellä .



Valkoista varjoliljaa -hämyliljaa kasvaa kosteahkossa penkissä kuunlijojen keskellä. (Ja näköjään vuohenputkenkin...)


                               Violettia varjoliljaa kasvaa takapihan penkissä.


Siellä on avannut kukkansa myös jalopähkämö. Sitä on monessa penkissä, mutta osa on siirrettävä uusiin paikkoihin päivänliljan puskien alta.


Makkarabaarin taustaa peratessani löysin tämän :valkoisen Mooseksen Palavan Pensaan! Mooses heittelee syksyllä mustia siemenpalleroitaan hiekkapolulle, ne muhivat siinä talven ja seuraavana kesänä löytyy viisisenttisiä parilehtisiä alkuja. Olen niitä poiminut talteen, istuttanut ruukkuun ja unohtanut pariksi vuodeksi vahvistumaan. Näin olen saanut useita uusia Mooseksia puutarhaani.
Tämä yksilö ja vieressä kasvava violetti Mooses ovat muutaman vuoden vanhoja.
Puutarhaguru Arno Kasvi sanoi eräässä tilaisuudessa vuosia sitten äidilleni ja minulle, että Mooses on hyvin vaikea saada kasvamaan siemenestä. Me siitä innostuimme ja saimme kuin saimmekin uusia Mooseksia.
Uudessa tienvieren kukkapenkissäkin kasvaa kaksi jälkeläistä. Ne ovat parivuotiaita.


Pikkumoosekset on istutettu uuden pitkän penkin molempiin päihin, kukan väristä ei vielä ole tietoa, kukintaa odottelen vasta parin vuoden päästä.


Tienvieripenkki alkaa kukkia piakkoin. Siinä on muutama pussillinen kesäkukkien siemeniä ja linnuilta jääneistä auringonkukansiemenistä kasvaneita reheviä taimia.

Pikkukasvihuoneessa on lasihuoneessa siemenestä 2010 alkunsa saanut Zilga roihahtanut kunnon kasvuun ja rypäletuotantoon.


"Emäntä sano mulle, että se tekee mulle ihan oman uima-altaan, kun mulla on jo kokemusta laiturilta pää edellä sukeltamisesta Näsijärven aaltoihin. Viä en oo päättäny menisinkö tohon polskutteleen vai kattelenko vaan. Aika näyttää..."
 

Tuttu sammakkokin kävi tervehtimässä suihkualtaan reunalta.


Ulkotöille ei tänäänkään ole innostusta mennä, ulkona tihuuttaa vettä. Sammakko tykkää.



                                 Leppoisia heinäkuun päiviä nyt kuitenkin.





maanantai 17. heinäkuuta 2017

PATSAITTEN ULKOILUPÄIVÄ JA MUUTA NOSTALGIAA



Sain valmiiksi pikkusuihkualtaan ympäristön. Kivellä haaveilee Vanhan Rouvan -äitini- tekemä pikkupatsas. Altaan pohjalla on hänen menneinä vuosina matkoiltaan tuomia simpukoita ja kotilonkuoria sekä pieniä valkoisia kiviä. Ruukussa vahvistuu Lidlistä ostamani clematis.


               Patsaalle on tehtävä sateensuoja, ettei neito sula savimöykyksi kivensä päälle.


 Näitä patsaita on siellä täällä -kesähuoneessa ja kasvihuoneessa. Ulkoilupäivää kissatkin jo kaipasivat. Daamista puhumattakaan.


                          Kullanhuuhtoja akkansa kanssa miettii mitä  torimuijalla on mielessä.


Erilaiset taidot ovat ihmiselle lahja, kuten äidilläni -viiden lapsen yksinhuoltajalla- oli luova ja tekevä mieli. Yli 90 vuotiaaksi, vuoteen 2013, hän sitä ympäristöönsä jakoi.

Myös puutarhanhoidossa äiti oli taitava. Perheelläni oli Tampereella siirtolapuutarhamökki, ensin palsta Nekalassa ja 50-luvun alusta siirtolapuutarhamökki Litukalla.


Hiekkakäytävän reunoilla kasvoi valkoista leimua, toisella puolella sinistä orvokkia, Viola Cornutaa.
Iltaisin käytävä haravoitiin lainekkaaksi.
Pienellä palstalla kasvoi Punaista kanelia, Melbaa ja Åkeroa. Samoja omenia hankin omaankin puutarhaani.  Tästä puusta äiti kerran putosi. Niin kuulemma putosi nykyinenkin omistaja.


Kaksi vuotta sitten pääsin käymään entisessä mökissämme, samat kukat ja puut siellä vieläkin kasvoivat. Leveä hiekkakäytävä oli jo umpeenkasvanut.
Heinäkuun alussa oli Litukallakin Avoimet Puutarhat-päivä, olisin siellä käynyt, mutta oli tuota muuta hulinaa ja avointa puutarhaa tarpeeksi omalla tontilla.


Polun päässä kasvoi parsoja, ne olivat hengissä vieläkin, yli kuudenkymmen vuoden jälkeen.
Sen muistona nykyäänkin puutarhassani kasvaa parsapehkoja.
Tästä olenkin kertonut "Rouva Myttynen muistelee"- blogissani kesäkuussa 2015.

Äidilläni oli pikkuruinen talo Lamminpäässä. Kesäkuussa 1993 kävi perheeni miesväki mummon pihapiiriä laittamassa kesäkuntoon.
Leikkiä ei pidä unohtaa työnkään lomassa. Ensimmäinen Pojantytär tuomaroi. Kullanvärinen nostalgiakuplakin pääsi kuvaan. Ja näköjään itse Sörsselssönkin haalarissaan...


  Välillä oli rinkeli- ja mehutauko. Vanha Rouvalla on päässään Amerikasta tuomansa maissinlehtihattu, joka nykyään on päässyt arvopaikalle meidän kesähuoneen seinälle.


 Pionipenkki oli rehevä, samoin kaikki muutkin pihan kasvustot. Persiljapuskatkin olivat puolimetrisiä. Niitä kadehdin vieläkin. Viikatetta on heiluttavinaan Vanhan Rouvan Puutarhavelhosisar. Sama, joka loi minullekin puutarhani aihion.


 Mökin pihassa kasvoi valkoinen ruusu, sen alkuja kasvaa nyt rehevästi omassa puutarhassani.
Samoin muutama keltainen karviainen sekä harvinaisempi vuoristokarviainen ovat tältä tontilta nyhdettyjä.


               Taustalla näkyy nostalginen, alkuperäinen puutarhakalusto.

Itselläni ei ole tyttäriä joiden kuvittelisin perineen rakkauden puutarhanhoitoon ja kasveihin. Leena-siskolla on viherpeukalo, samoin hänen tyttärillään. Omat pojat viihtyvät pihapiirissäni, mutta multasormia heistä ei ole tullut.

Puutarhassa yleensä rönsyilee, niin kävi tällekin jutulle, piti tulla vain kertomaan, että uusi puutarhallas ympäristöineen on nyt valmis.


                         Rönsyruusut omassa pihassa. Tuoksutkin herättävät muistoja ja tunteita...

perjantai 7. heinäkuuta 2017

PÄIVÄNLILJOJEN AIKAAN


Kukkapenkeissäni on keltaista perinteistä päivänliljaa- sanoisinko -riittävästi. Ensimmäiset juurakot on istutettu pihaani 1979.





Pihatien varressa  10 metrin matkalla on  monta juurakkoa, samoin pihan toisella laidalla ja terassin edustalla suihkualtaan vieressä. Vaikuttavahan tuo lähes metrinen keltaisena hehkuva kukkameri on, ei voi kieltää.  Päivänlilja on helppo perenna, täyttää paljaan maan keväällä nopeasti ja on näyttävästi kukkiva isoina mättäinä. Tauditkaan eivät sitä vaivaa. Kukkakin on kaunis.


Takapihan kukkapenkkiin ilmestyi kuin tyhjästä viime kesänä lehtosinilatva. Kukka on pieni, mutta kiehtova.


                Akileijan sinisyys on vahvaa, jopa mystistä, kukinnon monimuotoisuus hätkähdyttää.


      Vuorikaunokki näyttää hauraalta, mutta on ponteva leviämään, sille on osoitettava ihan oma alue.


Keväällä valitsin tienvieren ruukkuihin sinisiä orvokkeja. Ne ovat viihtyneet viileässä kesässä hyvin.
Orvokit ovat muissakin amppeleissa viihtyneet erinomaisesti.


Iso kurjenpolvi metrisenä mättäänä on näyttävä perenna ja helposti leviävä. Olen antanut sen kasvaa siellä missä se on kasvunsa aloittanut, kukinnan jälkeen leikkaan kukkavarret lyhyiksi, lehdistö kun on kaunis sellaisenaan.
Pidän kurjenpolvesta, sen kukka on vaatimaton- kevyt- mutta hallitsee erikoisella sinisellä värillään.


Juhannusruusut ova parhaimmillaan. Tienvierellä on vahvistumassa yksi juurakko ja näyttää sekin kasvunsa merkkejä, kuten uima-altaan nurkalla viihtyvä "emonsa". Juurakon olen saanut Vanhan Rouvan- äitini mökin pihalta.

 
            Tienvierellä ison kuusen alla kasvaa ja kituuttaa yksi Hansa-ruusu yhden kukan antaneena.


"Kunnan kukkapenkki" on alkanut kukkia. Muutamassa päivänliljan juurakossa on jo kukkia, samoin kukkii puutarhamessuilta ostettu korkea neilikka ja pian kukkii jalopähkämö. Sinipallo-ohdake on kasvanyt hyvin, samoin palava rakkaus.  Köynnöskrassitkin ovat aloittaneet jo kukintansa. Maksaruohot ja vuorenkilvetkin näyttävät nekin sopeutuneen.
Vielä tämä "kunnan kumpu" on alastoman näköinen, mutta hyvällä alulla rehevöitymään. Maata täytyy parantaa melkoisesti, kaivuussa pinnalle nousi sitkeää jankkoa ja sen parantamiseksi perennoille paremmaksi on tehtävä melkoisesti maanparannusta eli möyhennettävä ja annettava hyvää multaa ämpärikaupalla.
Kotitien varrella on vieläkin huonosti kasvavia kohtia yli  40 vuotta sitten kaivetun vesiputken kaivannon jäljiltä eli pohjamaan jankossa ei kasva mitään.
Kasvihuoneen edessä/takana uusissa kasvipenkeissä kasvaa kesäkurpitsaa, ruusupapua ja mansikkaa. Kesäkurpitsassa ei vielä kukkia näy,  ja mansikat ovat vasta kukassa. Lämpimiä päiviä odotellaan, eiköhän kasvu ala kiihtyä.


Etupihalla sain pikkusuihkualtaalle vihdoinkin pumpun, Puuilosta ostin. Paljun pohjalle ripottelin Vanhan Rouvan- äitini- jäämistön valkoisia pikkukiviä ja simpukoita.


Vielä on muutama juurakko altaan ympärille istuttamatta, mutta nyt solisee...

Bloggaushuoneeni ikkunan alla ovat Mooseksen Palavat Pensaat täydessä kukassaan. Näillä pensailla on minulle suuri tunneside: tätini Puutarhavelho istutti ne tälle paikalle syksyllä 1979 kun olin elokuussa saanut Neljännen Poikani.



Samana syksynä tälle paikalle juurtui vaaleanpunainen pioni. Sen varret ovat  vielä tiiviillä nupuilla.   Pinkki pioni (edesmenneestä Anttilasta 80-luvulla ostettu) avautui eilen.
Vaaleanpunaisen perinnepionin kukkien edessä on  otettu kuva kaikista poikienlapsista.


          Illalla saunan ikkunasta katselin tätä maisemaa. Hevoset olivat jo tallissaan.


       Iltalenkillä Jymyn kanssa ihailin kesäillan kotimaisemaa postilaatikon kulmalta.


                                             "Hei kuuraparta..."